Suuri paasto on alkanut

Pyhien Sergein ja Hermanin Veljenkunta ry on julkaissut vuonna 1978 erilaisia saarnakokoelmia, joita ei enää ole kaikilla luettavissa eikä näiden sanoma vanhene. Suuri paasto on alkanut -teksti (ss. 56-59) löytyy rovasti Erkki Piiroisen toimittamasta kirjasta Yhdessä Jumalan kanssa, jossa on kirkkovuoden eri päivien saarnoja ja hartauspuheita. Tämä saarna selittää Matt. 6:14-21 evankeliumin tekstiä.

”Olemme kirkkovuodessamme laskeutuneet katumuksen aikaan. Käytännössä sen tulisi näkyä mm. siten, että laskeudumme vapaaehtoisesti korkeammasta elintasosta matalammalle tasolle, yksinkertaistamme ateriamme, vaatetuksemme ja vähennämme maallista viihdettä, jotta jäisi aikaa ja viriäisi otollinen mieliala sielumme tilan tutkimiseen ja elämämme iäisyyssuunnan tarkistamiseen.

Kirkon julistuksessa meitä valmistettiin tähän aikaan. Meissä yritettiin virittää oikea katumuksen ja parannuksen tekemisen mieliala. Jeesuksen runsaasta opetuksesta on valittu eräät vertaukset, joissa synnillisen maailman ja Jumalan mielen mukaiset mielialat ja teot ovat tulleet selvinä vastakohtina esille. Nämä vastakohtaisuudet näkyvät jyrkkinä publikaanissa ja fariseuksessa, tuhlaajapojassa ja vanhemmassa veljessä, kadotukseen tuomituissa ja pelastuksen saavuttaneissa.

Vertaus publikaanista ja fariseuksesta ei anna meille ohjeita siitä, miten meidän tulisi elää, vaan millaisella mielellä rukoilla. Rukous kuuluu välttämättömänä kristityn elämänjärjestykseen, mutta erityisen tärkeää se on katumusta ja parannusta tehtäessä. Fariseus oli lainkuuliaisena kansalaisena mallikelpoinen, mutta rukoilijana väärän itsekeskeisen ja omahyväisen mielen täyttämä ja hänen rukouksensa ei johtanut häntä vanhurskauteen eikä oikeaan käsitykseen itsestään ja paikastaan Jumalan edessä. Publikaani ei sovi elämänsä puolesta meille esikuvaksi, mutta rukouksessa hän löysi oikean mielialan ja tällainen rukous koitui hänelle hengelliseksi hyödyksi. Huonokin ihminen nöyrän ja katuvaisen rukouksen tuloksena löytää armollisen Jumalan.

Tuhlaajapoika ei myöskään sovi meille esikuvaksi elämänvaelluksesta. Synneissä ja paheissa hän meni niin pitkälle kuin ihminen yleensä voi mennä. Mutta tämän vertauksen avulla Kristus tahtoo todistaa meille, ettei kukaan ole niin syntinen ja alas vajonnut, etteikö hän voisi nousta ja palata jälleen Jumalan tykö. Tuhlaajapojassa meille annetaan esikuva siitä, miten meidän tulee nousta ja tehdä parannusta. Hän meni itseensä, näki elämän suunnan johtavan aina vain alaspäin, kääntyi isän kotia kohti ja lähti matkalle ja hänen ponnisteltuaan ja kilvoiteltuaan jonkin aikaa isä tuli häntä vastaan ja otti hänet jälleen omaksi pojakseen. Vanhemman veljen, joka lapsuudesta alkaen oli elänyt Jumalan käskyjen mukaan, oli vaikea ymmärtää, että tällaisellekin annetaan armo. Hänestä tuntuivat omat kilvoitukset turhilta, mutta isä lohdutti häntä sanoen: Sinä olet aina ollut minun tykönäni ja kaikki mikä minun omaani on, on sinun. Iloksensa vanhempi veli sai todeta, että hän sittenkin oli ollut koko ajan oikeassa, kun oli pysytellyt lähellä isäänsä.

Kertomus viimeisestä tuomiosta panee meidät ajattelemaan vastuuta teoistamme. Se ei pyri peloittelemaan meitä ankaralla Jumalalla, vaan muistuttamaan, että kerran ratkaistaan myös meidän ikäisyyskohtalomme sen mukaan, mitä me olemme tärkeänä pitäneet. Kertomus tuo jyrkän vastakohtaisina esille ihmisen teot, jotka selvästi paljastavat, millaiset periaatteet kukin meistä on valinnut ja millaisia me pohjiltamme olemme. Toiset toimivat ihmisten keskuudessa palvellen heitä ja osoittaen rakkauttaan pitäen sitä luonnollisena ihmiselle kuuluvana elämänmuotona. Tällaiset Kristus katsoo kelvollisiksi rakkauden valtakuntaansa. Toisten elämässä ei näy rakkaus, vaan itsekkyys, jota hepitävät ikäänkuin itsestään selvänä elämänmuotona. Mitä meiltä muka olisi jäänyt tekemättä, he sanoivat Suurelle Tuomarille. (Matt. 25:44).

Laskeutuessamme paastoon kirkon julistuksessa muistutetaan meille kolmesta asiasta, jotka ovat esillä laskiassunnuntain evankeliumissa, nimittäin anteeksiantamus, sydämessä tapahtuvasta paastosta ja maallisen mammonan oikeasta arvosta. (Matt. 6:14-21).

Syntiemme anteeksiantamisen ehdoksi asetetaan vain se, että me annamme anteeksi toisille ihmisille heidän rikkomuksensa. Meillä on tapana olla hyvin vaativaisia toisia ihmisiä kohtaan. Oma elämääme on synkkää ja tahtoisimme sen myös siirtyvän vihaamiimme ja kadehtimiimme ihmisiin. Evankeliumi antaa hyvin yksinkertaisen keinon tällaisen tilan laukaisemiseksi. On pyydettävä ja annettava anteeksi. Samalla Jumala antaa kaikki meidänkin syntimme anteeksi.

Paastoon laskeutuville muistutetaan, ettei paastoaminen ole murjottamista eikä hurskauden näyttelemistä. Se on kristitylle juhla-aikaa, jonka tarkoituksena on poistaa esteet todellisen iloisen ja onnellisen mielialan tieltä. Paaston tarkoituksena on ravita nälässä olevaa hengellistä puoltamme, vaatettaa vilusta värisevää, huolenpitoa vaille jäänyttä sieluamme ja muuttaa vihan, pelon tai katkeruuden synkistämiä kasvojamme iloisiksi. Paasto ei ole itse tarkoitus, vaan keino elämämme onnellistuttamiseksi. Aivan samalla tavoin kuin liikalihavuudesta kärsivä ihminen ruokavalion kautta keventäessään itseään tuntee uudistuvansa, samoin paastoa oikein käyttävä ihminen uudistuu hengellisessä mielessä ja monet sielua rasittavat synnin painot kirpoavat.

Hyvinvoinnin keskellä eläessämme ja maallisista eduista ja mukavuuksista kilpaillessamme me helposti alamme nähdä kaiken maallisen hyvyyden elämämme tärkeimpänä aarteena. Tällaisiksi kehittyessämme me olemme tulleet evankeliumin edessä harhaoppisiksi. Voimallisesti se todistaa meille, että kaikkea maallista tavaraa koi ja ruoste raiskaa ja varkaat varastavat. Niihin ei voi panna iäisyystoivoa. Evankeliumi kohottaa esiin toisenlaiset aarteet, elämän hengelliset arvot, joita koi ja ruoste eivät raiskaa eivätkä varkaat varasta. Kaikki se, mitä teemme rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan, on aarteiden kohoamista taivasta varten. Näihin aarteisiin kannattaa kiinnittää sydämemme, sillä ne eivät tuo meille pettymystä tässä elämässä eivätkä silloinkaan, kun meidät ylennetään maasta ikuisuuden puolelle.”

Anna anteeksi!