Johdantona jumalanpalveluksissa luettavien Raamatun lukukappaleiden tulkintaan
Olen työni puolesta opettanut ja luennoinut eri yhteyksissä erilaisista teologisista aiheista. Nuorena mielenkiintoni kohdistui jumalanpalveluksiin ja niiden toimittamiseen. Keski-ikäisenä kiinnostuin kirkkohistoriasta. Tullessani vanhemmaksi olen vakuuttunut siitä, että avain kristinuskon sanoman syvälliseen ymmärtämiseen liittyy Raamattuun ja sen teksteihin.
En ole Raamatun tutkija. Teologian opinnoissani olen keskittynyt käytännölliseen teologiaan, siis jumalanpalveluksiin. En osaa hyvin Raamatun alkuperäisiä kieliä. Tämä johdatti minut, laatiessani opetuspuheita jumalanpalvelusten yhteyteen, käyttämään kommentaareja, kirjoja, joiden kirjoittajat ovat tutkineet tekstejä. En esitä mitään, mikä perustuisi omaan tutkimukseeni, vaan pyrin esittämään Raamatun tutkijoiden näkemyksiä sovittaen niitä Kirkkomme perinteeseen.
Raamatun tekstien pitää puhua meille, vaikuttaa elämäämme, ohjata meitä kohti taivasten valtakuntaa. Tekstit ovat syntyneet noin kaksi tuhatta vuotta sitten, erilaisessa kulttuurissa ja eri kielellä. Kun me luemme niitä nykyisin omalla kielellämme, emme aina ymmärrä tekstien sanomaa, sillä luemme niitä omasta lähtökohdastamme käsin.
Sen takia on tärkeää, että ymmärrämme tekstien alkuperäisen merkityksen, mitä niillä haluttiin kertoa ja opettaa tekstien kuulijoille. Ensimmäisten vuosisatojen ihmiset eivät voineet ostaa Raamatun tekstejä, vaan he kuulivat niitä luettavan seurakunnan kokouksissa. Kun alkuperäinen merkitys on selvillä, teksti voi puhutella tämän päivän ihmistä.
Olen vakuuttunut, että esimerkiksi evankeliumien teksteissä kuuluu Jeesuksen Kristuksen opetus. Samalla tiedostan sen, että evankeliumien kirjoittajat ovat ”toimittaneet” tekstinsä. He eivät kirjoittaneet mitään silloin, kun Jeesus toimi. Osa heistä on ollut Jeesuksen opetuslapsia, osa ei. Kertomukset Jeesuksen toiminnasta ja opetuksesta säilyivät aluksi suullisessa muodossa. Myöhemmin, jotta oikea opetus säilyisi, kirjoitettiin tekstikokoelmia, joita kutsumme evankeliumeiksi (ilosanoma, hyvä uutinen). Tuossa kirjoitusvaiheessa kirjoittaja on toimittanut tekstiä: yhdistänyt niitä, selventänyt, lisännyt selvennyksiä, lyhentänyt, painottanut jotain asiaa jne. Näiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään sitä, mitä Jeesus itse sanoi ja miten ensimmäisten vuosisatojen kristityt ymmärsivät asian.
Olemme tottuneet Raamattuun siinä muodossa, kuin se on meille välittynyt. Tämä rajoittaa ymmärrystämme. Alkuperäiset tekstit olivat erillisinä kertomuksina, jotka yhdistettiin toisiinsa. Tuloksena oli pitkiä tekstejä. Jos halusi etsiä jotain tiettyä kohtaa, niin se oli vaivalloista.
Tämän takia Raamatun kirjat jaettiin lukuihin ja jakeisiin. Nykyisen jaon tekstit saivat 1200 – 1400 -luvuilla, ensin latinankieliseen ja sitten kreikankieliseen raamattuun. Tämä helpotti tekstien käsittelyä. Samalla kuitenkin luotiin kaksi ongelmaa, joita me emme edes aina huomaa. Tekstien jakaminen lukuihin ja jakeisiin ei tapahtunut aina kertomusten mukaan. Kertomuksethan oli yhdistetty toinen toisiinsa. Joskus jokin kertomus loppuu jakeen keskellä ja samalla alkaa uusi kertomus. Vaarallisempaa on se, että me lainaamme mielellämme jonkin yksittäisen jakeen Raamatusta johonkin elämäntilanteeseen. Jakeen lainaaminen on helppoa, mutta samalla me unohdamme, että se on osa jotain kertomusta ja saa oikean merkityksen sen kertomuksen yhteydessä. Voimme siis käyttää Raamatun tekstejä väärin.
Nyt alkavan kirjoitussarjan tarkoituksena on tuoda lukijalle mahdollisuus tutustua osaan niistä Raamatun teksteistä, joita luetaan kirkkovuoden aikana. Perinteisesti kirkkovuoden alkuna on pidetty syyskuun ensimmäistä päivää vanhan roomalaisen ajanlaskutavan mukaisesti. Näen asian hieman toisella tavalla. Raamatun tekstien lukujärjestys alkaa Kristuksen ylösnousemuksen juhlasta, pääsiäisestä. Sen takia aloitan kirjoittamiseni tuosta päivästä alkaen pyrkien jatkamaan sitä seuraavaan pääsiäiseen asti.
En käsittele kaikkia Raamatun lukukappaleita. Siihen ei yhden papin aika riittäisi. Joudun valitsemaan luettavien tekstien joukosta tärkeimmät. Suokoon Jumala minulle siihen viisautta ja voimaa.
Rovasti Stefan Holm