Maaliskuisena lauantaina Valamon luostarissa pidetty PSHV:n vuosijuhla tarjosi perinettä, musiikkia ja muistamisia.
Tervehdyssanoissa puheenjohtaja, KS Haminan piispa Sergei totesi seuran elävän jatkuvaa muutoksen aikaa, niin taloudessa kuin toiminnasakin. Pienin askelin mennään eteenpäin uudessa tilanteessa.
Juhlaesitelmän piti FT, dos. Teuvo Laitila. Aiheena valistus ja kasvatus, näkökohtia PSHV:n toiminnasta. Hän pohti ortodoksisen kirkon kielikysymystä Raja-Karjalassa ns. sortovuosien aikana. Millä kielellä opetusta ja palveluksia seurakuntalaisille, suomeksi vai venäjäksi. Kenellä on valta määrätä mitä ja millä kielellä opetetaan. Voiko joku vähemmistö joutua vallan pelinappulaksi, Jos asiaa pohdittiin noin sata vuotta sitten, vaatisi se huomiota nytkin niin kasvattajilta kuin päättäjiltäkin, Laitila totesi.
Liisa Matveisen ja Riikka Patrikaisen kaunis ja herkkä musiikkiesitys vei kuulijat kansanrunojen tunnelmaan. Sitä jatkoi Liisa Matveisen eläytyen esittämä itkuvirsi. Itkuvirsien rikkaasta perinteestä kertonut Riikka Patrikainen totesi, että itkuvirsien esittäjän on tunnettava perinne. Tärkeää on ilmaisun herkkyys, omin sanoin ilmaistava tunne. Itkuvirsissä jatku myös karjalaisuutta ja ortodoksista kirkkoa yhdistävä yhteinen hieno perinne.
Juhlassa muistettiin myös edellistä puheenjohtajaa, KP Metropoliitta Arsenia. Puheenjohtaja, piispa Sergei, luovutti hänelle PSHV:n kultaisen ansiomerkin. Metropoliitta Arseni toimi seuran puheenjohtajana 10 vuotta. Vuosijuhlassa oli vieraita eri puolilta Suomea, Turusta Juukaan ja Kotkasta Ouluun, runsaat 40 osanottajaa.
Ehtooveisun jälkeen juhlakahvit nautittiin vilkkaan keskustelun säestämänä.