Pyhä kirkkomme on valmistanut jo usean viikon ajan meitä vastaanottamaan suuren ja pyhän paaston. Meitä on kehotettu luopumaan liharuoista tuomiosunnuntaina ja maitoruoista luovumme laskiais- eli sovintosunnuntaina.
Ensimmäistä suuren paaston viikkoa kutsutaan Puhtaaksi viikoksi, jolloin kaikki eläinkunnan tuotteet jäävät pois ruokapöydästä. Alamme lukea paaston arkipäivinä pyhittäjä Efraim Syyrialaisen paastorukousta maahankumarruksineen. Ensimmäisellä paastoviikolla kirkko tarjoaa meille katumuksen tueksi myös pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonia, jota olisi hyvä käydä kuuntelemassa oman sielunsa herättämiseksi katumusmielialaan. Jumalanpalveluksiin osallistumisen lisääminen ja oman rukouselämän aktivoiminen sekä katumuksen sakramentti kuuluvat olennaisesti paastonaikaamme.
Suomalaisessa yhteiskunnassa suuren paaston aika ei juurikaan näy ja siksi meidän on tuettava toistemme paastokilvoitusta. Emme saisi vähätellä ruokapaaston merkitystä. Vaikka et itse paastoaisi, älä laita suuren paaston aikaan Facebookiin kuvia nauttimistasi liha-aterioista ettet saata veljeäsi kiusaukseen. Sovintosunnuntain epistolassa pyhä apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille:
” Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksuko sitä, joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä, joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.” (Room. 14:2-3).
Puhtaan maanantain aamupalveluksen virrelmästikiirassa lauletaan: ”Paasto on aina hyödyllinen niille, jotka sen valitsevat ja toteuttavat, sillä eivät pahojen henkien hyökkäyksetkään pysty paastoajaan, mutta elämämme suojelusenkelitkin pysyvät entistä auliimmin luonamme, kun olemme paaston puhdistamat.”
Paaston kirkkoveisuissa meille tuodaan esiin Raamatusta esimerkillisiä paastoajia kuten profeetta Daniel ja kolme hurskasta nuorukaista tulisessa pätsissä sekä profeetta Mooses. Nämä ja monet muut pyhät kirkon historiassa ovat meille hyviä esikuvia paaston tiellä. Itse Vapahtajamme Jeesus Kristus paastosi neljäkymmentä päivää erämaassa ja siten antoi esimerkin meillekin paastoamiseen.
Paastoaminen edellyttää meiltä ennakolta päätöstä siitä, että nyt noudatan paastoa ja päättäväisesti vien paastoajan loppuun. Seitsenviikkoisella paastolla voi tulla lankeamisia, mutta aina on noustava uudelleen jatkamaan valitulla tiellä.
Tulkoon suuren paaston aika meille kaikille hengellisen uudistumisen ajaksi!
+ Sergei
Haminan piispa
Oulun metropoliitan tehtävien hoitaja