Suonenjoki | Tiistaiseuratyötä jatketaan ajanmukaisena

Kristuksen kirkastumisen kirkossa Suonenjoella vietettiin 27.–28.1. paikkakunnan tiistaiseuran 70-vuotisjuhlaa. Illalla toimitettiin vigilia ja hautausmaan portille sytytettiin tervapadat muistuttamaan edellisten sukupolvien työstä kirkon hyväksi tiistaiseuran puitteissa. Sunnuntain liturgian johti KS piispa Arseni kanssapalvelijoinaan rovastit Timo Mäkirinta ja Sergius Colliander sekä diakoni Heikki Suomela. Nikolaos-kuoron rukouksellista laulua johti kanttori Oili Mäkirinta.

Siunauskirjat on jaettu!Kirkonmenojen jälkeen oli alakerran seurakuntasalissa tarjolla lounas. Kahvia ja jälkiruokaa nautittaessa piispa Arseni luovutti arkkipiispa Leon joulukuussa, hänen vielä ollessaan Karjalan hiippakunnan piispa, allekirjoittamat siunauskirjat seuran ansioituneille jäsenille Marjatta Anttoselle ja Rauha Koposelle. Tervehdyksensä juhlivalle tiistaiseuralle toivat muun muassa Rautalammin tiistaiseura ja Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta.

Oili Mäkirinta ja Nikolaos-kuoroKirkossa alkoi kello 13 piispa Arsenin yleisöluento, jonka aiheena oli ikonit ortodoksisessa kirkossa. Tätä ennen Nikolaos-kuoro esitti kaksi laulua ja tiistaiseuran puheenjohtaja Hilkka Koponen esitteli tiistaiseuran toimintaa ennen ja nyt.

– Olemme lähestymässä yhtä juhlaviikonloppumme kohokohtaa;   piispa Arsenin esitelmää ikoneista. Tämän iltapäivän tilaisuuden olemme tahtoneet järjestää kaikille avoimessa, ekumeenisessa hengessä, onhan ekumeeninen rukousviikko juuri päättynyt, Hilkka Koponen aloitti. – Tiistaiseuramme on ollut Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan jäsen vuodesta 1949. Veljeskunta on ortodoksisen kirkon perinteeseen sitoutunut, sisälähetystyötä tekevä seurakuntien tukijärjestö. Tiistaiseurojen viitekehyksestä voinemme sanoa osittain samaa. Toimimme vain enemmän ruohonjuuritasolla; siivoamme, kahvitamme, kaunistamme kirkkoa ja keskitymme kyllä myös hengellisiin aiheisiin kokouksissamme.

Hilkka Koponen lausumassa tervetulosanat– Suonenjoella oli 1940-luvun lopussa noin 11 000 asukasta, joista reilut 1 200 siirtolaista, heistä ortodokseja noin 700. Luvut puhuvat puolestaan. Tuota aikaa ja siirtolaisia ajatellessa on minulle tullut mielikuva suuresta saviruukusta, jossa oli kaikki: koko elämä tallessa ja joka ruukku heitettiin tänne ja se särkyi. Koti, monissa tapauksissa perhe, kyläyhteisöt ja muut kotikonnut menivät palasiksi. Tiistaiseura- ja karjalaseuratoiminta syntyivät silloin tarpeeseen, eheyttämään ja korjaamaan särkynyttä ruukkua. Kokoontumiset, jotka tuolloin tapahtuivat kodeissa, antoivat mahdollisuuden surutyöhön ja vertaistukeen, mutta myös mahdollisuuden harjoittaa omaan, rakkaaseen uskontoon liittyviä tapoja. Täällähän ei ollut tuolloin ortodoksista seurakuntaa eikä ortodoksista kirkkoa tai rukoushuonetta. Tänä päivänä emme siis turhaan arvosta tiistaiseuratyön merkitystä eheyttäjänä ja kotouttajana ja myöskin kulttuurin vaalijana.

– Perustamista seuraavana vuonna kirjoitettiin jäsenmäärä jo kolmella numerolla, jäseniä oli yli 100 henkeä sen ollessa nyt noin 20. Vaikka jäseniä on nyt vähän, toimimme melkein entisin muodoin, paitsi pitkiä retkiä, myyjäisiä ja käsityönäyttelyitä emme ole katsoneet tarpeelliseksi yrittää järjestää. Aika on toinen nyt.

– Mutta miksi näitä vanhoja asioita pitäisi muistella? Siksi, että muistelu on juurien tutkimista ja sitä kautta tämän hetken ymmärtämistä. Se ei ole pelkästään peruutuspeiliin katsomista. Siksi, kun aikalaiskokemusten kertojia on keskuudessamme. Ja siksi ja sillä ajatuksella, jotta tieto historiastamme siirtyisi seuraaville sukupolville. Ja vielä siksi, ettei perinne katkeaisi meihin, sillä juuremme velvoittavat. Uudet, nuoremmat toimijat voivat tehdä tästä toiminnasta omannäköisensä, tähän aikaan sopivan, eikä mukaan tuleminen todellakaan edellytä karjalaisia sukujuuria, Hilkka Koponen totesi lopuksi.

Piispa Arseni kädessään Hellyyden Jumalanäiti-ikoniPiispa Arseni kertoi ikonien kunnioituksen varhaisista vaiheista alkukirkon ajoilta. Hän pysähtyi selostamaan kuvien raastajien lahkoa ja siitä saavutettua voittoa 700- ja 800-luvuilla. Tuolloin kirkolliskokoukset määrittelivät ortodoksisen kirkon ikoniteologiaa. Piispa Arseni kertoi myös Vapahtajan ja Jumalanäidin ikonien kolmesta perustyypistä. Jeesuksen Kristuksen kohdalla ne ovat käsittä tehty kasvoikoni, Kristus kaikkivaltias ja Kristus Immanuel, jossa Jeesus kuvataan lapsena, jolla on aikuisen rakenne. Jumalanäidin ikoneja on niinikään kolmea perustyyppiä: Jumalanäiti Oranti tai Znamenije, Tiennäyttäjä eli Odigitria ja Eleousa eli Hellyyden Jumalanäiti.

Kun yleisöstä kysyttiin ikonostaasin rakenteesta, esipaimen selosti senkin.

Suonenjoen tiistaiseura oli tiedottanut juhlastaan kattavasti Aamun Koitossa, sosiaalisessa mediassa ja paikallislehdessä. Paikallislehti Sisä-Savon artikkelin voi lukea tästä.