Pielavesi | Historian siipien havinaa

Pielavedellä vietettiin suurta juhlaa Petrun päivänä 29.6., kun sekä kirkko että tiistaiseura iloitsivat tasavuosista: kirkon vihkimisestä tulee 60 vuotta ja Pielaveden tiistaiseura on toiminut jo 70 vuotta! Juhlivaa tiistaiseuraa onnitteli veljeskunnan puolesta hallituksen puheenjohtaja, KS Joensuun piispa Arseni. Seuran puheenjohtaja Irene Rutonen loi juhlassa katsauksen menneisiin vuosikymmeniin ja hän on ystävällisesti antanut luvan sen julkaisemiseen nettisivuillamme. – Vinjettikuvassa on Pielaveden tiistaiseuran jäseniä pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin ja pappismarttyyri Blasioksen kirkon ikonostaasin edessä. Kuva on Kuopion ortodoksisen seurakunnan nettisivuilta.

”Pyhä kirkkomme, hellä äitimme”, nuo tutut sanat löytyvät Vaeltajien lauluista ja vaeltajia olemme me ihmiset, seurakuntalaiset, tiistaiseuralaiset.

Päätimme järjestää kirkkomme ja tiistaiseuran yhteisen juhlan samaan aikaan, koska nämä kaksi asiaa nivoutuvat tiiviisti yhteen tässä pienessä yhteisössämme Pielavedellä. Samat ihmiset ovat toimineet ja toimivat, niin kirkon kuin seurankin toiminnassa.

Kaikkien näitten vuosikymmenten aikana on tiistaiseura ollut kirkkomme turvallisessa suojeluksessa, siitä tuli myös nimi huhtikuussa järjestetylle juhlanäyttelylle, Petrun kirkon suojeluksessa. Näyttelykuvia voi tutkia tämän kesän aikana niin kirkossa kuin Ristintuvallakin. Kirkkomme on heinäkuun ajan tiekirkkona.

Seuraavassa poimintoja kirkon ja tiistaiseuran yhteisestä taipaleesta.

Sotien jälkeen v. 1944 asutettiin Pielavedelle Salmin, Suistamon, Suojärven ja Korpiselän alueelta kotinsa menettäneitä siirtolaisia. Heillä oli tarve pitää yhteyttä toisiinsa, hakea turvaa heimolaisten seurasta, jatkaa omaa hengellistä perinnettä. Kokoonnuttiin kodeissa ja kouluilla, niin jumalanpalveluksiin kuin kylättelemään tuttujen seuraan. Nämä yhteiset kokoontumiset ovat olleet alkua tiistaiseuratoiminnasta, josta löytyy maininta Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnan, PSHV:n,  tiedoista vuodelta 1947, eli yli 70 vuotta sitten.

1.1.1950 perustettiin Pielaveden kreikkalais-katolinen seurakunta, esimiehenä toimi Artemi Palsola ja kanttorina Nikolai Saromaa, molemmat Mantsinsaaresta. Seurakuntaamme kuului kolme kuntaa, Keitele, Maaninka ja Pielavesi.

Samana vuonna, 26.10.1950, pidettiin myös Pielaveden Tiistaiseuran perustava kokous, jossa paikalla oli tuttuja henkilöitä:  Igumeni Pietari, Olga Salminen, Veera Miihkinen, Heikki Alanko, Darja Aho, Olga Sairila, Mirjam Miihkinen ja Klaudia Eistinen.

Silloin hyväksyttiin toimintaperiaate: Jokainen seuran jäsen suorittaa työilloissa seuran esittämiä ja hyväksymiä käsitöitä, kukin voimiensa mukaan. Tehdyt työt myydään seuran myyjäisissä ja näin saaduilla varoilla avustetaan seurakunnan köyhiä ja tuetaan seurakuntatyötä.

Työiltojen aikana pidetään kirkkokuoron harjoituksia, tarkoituksena luoda pohja perustettavalle kirkkokuorolle.

Omalle kirkolle etsittiin paikkaa, suunnitelmissa oli Maaninka mutta lopulta v. 1951 hankittiin 1,5 hehtaarin määräala täältä Pielaveden Honkamäen rinteestä kirkko- ja hautausmaa-alueeksi Pielaveden evankelis-luterilaiselta seurakunnalta.

Rakennuspiirustusten pohjana olivat Valamon luostarista saadut ”saarelle merelliselle” jääneen Pyhän Johannes Kastajan skiitan kirkon piirustukset.

Työt aloitettiin syyskuussa 1956, työnjohtajana toimi entinen salmilainen, Yrjö Kauppinen.

17.11.1956 vietettiin peruskirjan muurauksen ja ristin vihkimisen juhlaa apulaispiispa Paavalin johdolla.

Väliaikaisesti kirkko otettiin käyttöön toukokuussa 1957, ensimmäinen liturgia toimitettiin toisena helluntaipäivänä. Ikonostaasina toimivat muutamat paperiset ”evakkoikonit” sekä Manssilan kirkosta pelastetut ikonit.

Rakennus- ja sisustustyö jatkui.

Mikkelin entisestä varuskuntakirkosta saatiin tamminen ikonostaasi, johon taiteilija Martta Neiglick-Platonoff maalasi pyhät kuvat. Muu kirkon esineistö ja puvusto olivat peräisin pääasiassa luovutetun Karjalan kirkoista.

Juhlallinen kirkon vihkiminen suoritettiin 6.7.1958 apulaispiispa Paavalin ja kirkkoherra Väinö Ihatsun johdolla, kanttori Mikko Huovisen johtaessa kirkkolaulua kuoroparvelta.  Kirkko pyhitettiin Pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle.

Muistoihimme ovat jättäneet jälkensä muutkin kirkkomme uskolliset, pitkäaikaiset työntekijät ja seurakuntalaiset.

Isännöitsijä Vasili Mäenrinne, joka hoiti kirkkoa kuin omaansa, huolehtien tuohusten ja muun tarpeellisen hankinnoista ja rahavaroista. Hänen apunaan tuohusten myyjänä nähtiin usein Johannes Paulov.

Mikko Petsuri , ”staarosta”, joka toimi useimmiten ”katilapekkana” eli ponomarina

huolehti siivouksesta ja lämmityksestä. Talvisin hän saattoi sanoa humoristisesti kirkkoon tuleville: ”Jätä binzakko piälläs, sillä ropotti ei pelua, joten kirikkö on vilu!” Kirkon lämmitys ei oikein toiminut.

Eräs kaikkein hartaimmista kirkkomme rukoilijoista oli Olga Salminen, jolle jokapäiväinen kirkkomatka oli päivän tärkein tapahtuma. Kirkkoon pääsyä varten hänellä oli ihan oma avain. Uskollisesti hän lauloi kuorossa ja kävi uutterasti tiistaiseurassa sekä oli esimerkkinä meille kirkon kauniista tavoista, perinteistä ja karjalaisuudesta.

Yhdessä  piirakkamummon, eli Matsin Katri-mummon, kanssa Olga kulki mielellään myös papin ja kanttorin mukana pitäjillä.

Kirkon tärkeät kalusteet, alttarissa ja solealla, olivat alunperin kevytrakenteisia puukehikoita, jotka oli päällystetty ”Tikkurilan silkillä”.

Eräänä hienona yksityiskohtana voidaan mainita näitten kalusteitten mm. kirkon pyhän pöydän, uhripöydän sekä Kristuksen hautauskuvapöydän uudistamisen. Työn suoritti Pielaveden entinen kunnanjohtaja, Veikko Tapaninen, pitkäaikaisen kirkkoherramme Vasili Kontioisen avustamana. Entiset kalusteet saivat upeat, lovileikkaustyöllä koristellut tervaleppäpäällykset, jotka omalta osaltaan jatkoivat muun ikonikehystön tyyliä.

Omaa lapsuusaikaani muistelen näin: Veljeni Markuksen kanssa kävimme ahkerasti kirkossa . Sinapinsiemenkerholaiset keräsivät osallistumismerkintöjä omaan muistikirjaan, sekä kirkon seinällä olevaan listaan. Muistan kuinka Koslosen Pekan ja meidän rivit täyttyivät niin että viimeiset merkinnät tehtiin suoraan seinään.

 Kirkossa ollessa tahtoi jumalanpalvelus olla niin pitkä ettei sitä jaksanut seurata. Istuimme laulajien parvella niin että ikkunasta saattoi seurata  ulos ja seurata liikennettä, ja silloin aika meni paljon joutuisammin.

Pääsiäisyökirkossa nukahdimmekin kesken palveluksen, pääsiäisriemuun sitten kuitenkin heräsimme kun kaikki lauloivat :”Kristus nousi kuolleista!”

Tiistaiseuralaiset kävivät myös ahkerasti kirkossa, pitivät talkoita, keräsivät varoja, kaunistivat kirkkoa ja avustivat vuosien varrella monin tavoin seurakuntamme toimintaa.

Tiistaiseuran ahkerista talkoolaisista ja toimijoista on mainittava mm. Annikki Pallaspuro sekä Tuomalan Maija, Kaija ja Siiri, jotka valmistivat ja lahjoittivat monia taidokkaita käsitöitä yhteisiä hankkeita varten.

Samoin teki myös Sanni Kvick, joka vastasi käsityötarvikkeista sekä aina niin reipas Meeri Vainanen, joka pyöräytti kädenkäänteessä herkulliset piirakat ja muut leipomukset yhteiseen pöytään sekä kokosi toimivan talkoojoukon yhteisen työn äärelle. Talkoissa oli mukana aina myös Helvi Suvelo, joka edelleen toimii aktiivisesti seurassamme. Helvin tytär, Anna-Liisa Koslonen, jatkaa äitinsä työtä.

Tiistaiseuroissa oli paljon väkeä ja myös lapsia, joten niihin lähdimme mielellämme mukaan. Varsinkin Sammalislahden Ruutalassa, sekä Alangossa ja Pallaspuroilla oli lystiä kun tilaa oli kaikenlaisiin leikkeihin. Sai maistella karjalaisia herkkuja, ja arpajaiset, ne olivat illan kohokohta!

Seuran täyttäessä tasakymmeniä on juhlia järjestetty jumalanpalvelusten jälkeen niin Rannankylän koululla, ylä-asteella kuin lukiollakin, 50 -vuotista taivalta juhlittiin Suojalassa. PSHV:n vuosijuhlia seuramme isännöi kahteen eri  kertaan.

Vuosien aikana jäsenmäärä on ollut korkeimmillaan jopa 70.

Seuran pitkäaikaisimpana puheenjohtajana toimi Lea Kontioinen, peräti 29 vuotta ja Mikko Huovinen sihteeri-rahastonhoitajana kolmeen eri otteeseen, yhteensä 26 vuotta. Tuolta ajalta onkin vuosikokouksiimme jäänyt henkilövalintoja jouduttava ehdotus: ”Entiset”.

Mainita täytyy toki tämänhetkinen sihteerimme, Marjatta Karttunen, joka on toiminut tehtävässään 23 vuotta ja jatkaa edelleen.

V. 1962 -1984 tiistaiseuralla oli erillinen rahasto omaa seurakuntasalin hankkimista varten.  Haave jäi sillä kertaa toteutumatta, kertyneet varat, yli  11000 mk, siirrettiin lähdekappelin rakentamiseen.

Kirkon tontin alalaidassa sijaitseva kappeli on rakennettu karjalaiseen koristeveistotyyliin. Rakennusta oli tekemässä  Yrjö Kauppinen yhdessä talkoolaisten kanssa. Kappeli pyhitettiin Pyhälle Blasiokselle, Valassille v. 1984.

Oman seurakuntasalin hankinta oli monen muunkin kuin vain tiistaiseuralaisten haave. Kiinteistölautakunnan pj Mikko Huovinen ja jäsen Aleksanteri Ruutala ottivat asian puheeksi v. 1992 kesäkuussa rovasti Vasili Kontioisen läksiäisjuhlassa.

Ristintupa hankittiin samana vuonna, kirkkoherrana toimi tuolloin Olavi Matsi.

Remontoinnin jälkeen arkkipiispa Johannes vihki salin kirkolliseen käyttöön 4.12.1994.

Ristintupa on toiminut niin omien seurakuntalaisten, tiistaiseuran, karjalaseurojen kuin paikkakunnan juhlien ja tapahtumien kokoontumispaikkana.

V. 2005 alussa seurakuntamme liittyi Kuopion ortodoksiseen seurakuntaan.

Petrun kirkko remonttiin  – luki paikallislehtemme otsikoissa v. 2008. Oli aika päivittää kirkkorakennus tämän päivän tarpeita vastaavaksi.

15.8.2008 toimitti arkkipiispa Leo, kirkon ristien vihkimisen. Kirkkokansa seurasi hartaina kun ristit asetettiin kirkon katolle.

Kirkon uudelleenvihkimisjuhlaa vietettiin 10.9.2008, juhlaliturgian toimitti arkkipiispa Leo papiston avustamana.

 Pielavedellä on vietetty kesäisin praasniekkaa vaalimalla Karjalaan jääneen Manssilan kylän perinteitä ja nyt kirkon nimeä täydennettiin niin että siitä tuli Apostolien Pietarin ja Paavalin sekä Pappismarttyyri Blasioksen eli Valassin kirkko.

Pielaveden Tiistaiseura jatkaa toimintaansa, jäseniä meillä on 20.

Sisälähetystyö, yhteisöllisyys, virkistäytyminen ovat meille tärkeitä. Pyrimme vahvistamaan jokaisen hengellistä kasvua, harjoittamaan diakoniaa, vaalimaan karjalaisuutta. Keskustelemme kahvi - tai teekupposen ääressä, nautimme yhdessäolosta ja muisteluista, laulamme, joskus pidämme talkoita ja teemme retkiä. Jotakin uutta ja virkistävää yritämme keksiä!

Nykyvuosina olemme kokoontuneet niin kodeissa kuin Ristintuvallakin. Mikä lienee Ristintuvan tulevaisuus - aika näyttää, niinhän sanotaan!

Joukkomme, oman Petrun kirkkomme suojeluksessa, tarvitsee perinteitten jatkajia, kirkossa kävijöitä, tiistaiseuralaisia!

Hartaasti toivoimme että kynnys uuden jäsenen tai toimijan mukaantulosta ei olisi liian korkea.

Lähetämme toiveen ja rukouksen Vaeltajan laulun sanoin: ”Pieni on lukumme Herra, rivimme taajentaos! ”

Monia niin edesmenneitä kuin elossa olevia kirkon työssä olleita, seurakuntalaisia ja innokkaita tiistaiseuralaisia jää mainitsematta. He ovat olleet tai ovat, karjalaisia tai heidän jälkeläisiään, heidän ystäviä ja tuttaviaan, ortodokseja tai luterilaisia, ekumeenisessa hengessä on kunnioitettu jokaisen hengellistä vakaumusta. Kaikki he ovat olleet rakentamassa yhteisöämme ja tunteneet olevansa turvallisessa seurassa.

Ahkerat kädet ovat toimineet ja toimivat edelleen, keskustelua on käyty ja se jatkuu!

Lämpimät kiitoksemme kaikille mukana olleille ja yhä edelleen oleville, yhdessä jaksamme eteenpäin!

Rakkaus omaa kirkkoa ja juuriamme kohtaan, kantaa meitä jokaista elämämme poluilla!

Irene Rutonen, Pielaveden Tiistaiseuran pj