Kuuntelen ... Auttava puhelin 25 vuotta!

Auttava puhelin on ortodoksinen puhelinpalvelu, joka on toiminut nyt jo 25 vuotta. Vapaaehtoinen päivystäjä on tavoitettavissa kolme kertaa viikossa eli tiistaisin, perjantaisin ja lauantaisin, kello 18–22. Yhteyttä voi ottaa kuka tahansa ja mistä päin maata tahansa, kun yksinäisyys, suru tai elämäntilanteen vaikeudet tuntuvat raskailta kantaa. Palvelua ylläpitää Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Kerro - kuuntelen: Auttavan puhelimen logo 2017Soita numeroon 09 85 646 299. Koulutettu maallikkovapaaehtoinen on tavattavissa tiistaisin, perjantaisin ja lauantaisin kello 18–22.

Tarkemmin palvelusta: https://hos.fi/apua-tukea/auttava-puhelin/

Neljännesvuosisataista keskeytymätöntä toimintaa juhlistamaan seurakunta järjesti seminaarin Kulttuurikeskus Sofiassa 14.4. Seminaariin oli kutsuttu entisiä ja nykyisiä päivystäjiä, heidän kouluttajiaan ja vastaavien palvelujen edustajia.

Paikalle olikin tullut useita vapaaehtoisia, jotka olivat mukana alkuvuosina. Muutamia on jopa ollut mukana koko ajan. Samoin oli niitä, jotka olivat useita vuosia olleet päivystäjinä, mutta nyt siirtyneet syrjään.

Tervehdyksensä esittivät korkeasti pyhitetty Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja seurakunnan kirkkoherra, rovasti Markku Salminen. Lue arkkipiispa Leon tervehdyssanat tästä! Tarja Lehmuskoski muisteli toiminnan alkuaikoja. Hän myös lainasi psykiatri Pentti Ikosta, joka opasti kuuntelijoiden ryhmää toiminnan 10-vuotistapahtumassa: ”Jos ja kun ihminen tuntemattomana löytää tuntemattoman myönteisen kuuntelijan, joka ei tuomitse, ei saata häpeään eikä edes ala opettaa tai antaa neuvoja, se on hänelle monella tavalla hyvä kokemus. Hänen elämysmaailmansa yksinäisyys vähenee niiltä osiltaan, joihin hän on uskaltanut päästää tuntemattoman ja sen vuoksi muita turvallisemman kuuntelijan.”Tarja Lehmuskoski, yksi pioneereista

Auttava puhelin on alusta asti ollut osana pääkaupunkiseudun palvelevien puhelinten verkostoa. Se kuuluu myös netti- ja puhelinpalvelun eettiseen neuvottelukuntaan.

Auttavalla puhelimella on päivystystila diakonian yhteydessä. Tänä päivänä on päivystäjän kuitenkin mahdollista ottaa puhelu vastaan myös omalla puhelimellaan hänelle sopivassa paikassa. Päivystäjiä voi siis olla laajemmalta alueelta. Päivystysvuoroja varataan nykyään netistä ja raportoinnissa käytetään samaa ohjelmaa kuin monet muutkin palvelevat puhelimet.

Seminaarin kutsuttuna alustajana oli rovasti Sergius Colliander. Alustuksen otsikkona oli Ajassa elämisen haasteet, puhelinauttamisen mahdollisuudet kirkon ja diakonian yhteiskunnallisen vastuun näkökulmasta. Isä Sergius toi esille ortodoksisen ihmiskäsityksen tärkeän roolin auttamistoiminnassa: uskomme ylösnousseeseen Kristukseen, joka avannut paratiisin portin ja joka on aina kanssamme maailman loppuun asti. Vaikkemme voi tervehtiä jokaista soittajaa kuten pyhä Serafim Sarovilainen sanomalla Kristus nousi kuolleista, niin tämän lähestymistavan voisimme yrittää tavoitella. Pyyteetön lähimmäisapu on arvokas osa kristillistä perintöä eteenpäin välitettäväksi. Sen arvo on kiistaton ajasta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta riippumatta.

Keskustelussa tuli muun muassa esille se, että ortodoksien on helppo soittaa Auttavaan puhelimeen, koska heidän ei tarvitse selittää joitakin perusasioita. Joidenkin ”toisuskoisten” on taas turvallista ottaa yhteyttä, koska heitä ei tunnisteta ja he voivat olla tässä irti viitekehyksestään – mutta edelleen kristillisessä kontekstissa.

Jos olet kiinnostunut toimimaan päivystäjänä, voit ottaa yhteyttä Helsingin ortodoksisen seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin Kristiina Aminoffiin, kristiina.aminoff@ort.fi, puhelin 0403501951

Jäljempänä artikkeli Ortodoksiviestin vapaaehtoistoimintaa käsittelevästä erikoisnumerosta:

Auttavan puhelimen anonyymit kuuntelijat

Eräs pappi vastasi puhelimeensa kiireisenä, bussi oli lähdössä ja seurakuntalaiset odottivat toisessa päässä. Puhelua ei voinut lopettaa, jonkun hätä oli tärkeämpi kuin papin matka, ja hän ei vain voinut sanoa: ”Minulla ei nyt ole aikaa, pakko mennä, soittakaa huomenna uudestaan.” Eikä hän voinut pyytää soittamaan kenellekään toisellekaan. Hän ei voinut kiirehtiä, hän tiesi, että häntä tarvitaan nyt, juuri tässä ja tällä minuutilla. Bussi meni, ja hän ei saapunut seurakuntakokoukseen. Hän puhui ja mielessään rukoili, miten tätä onnetonta ihmistä autetaan.

Näin saattaa käydä useinkin. Mutta tämä tapahtui vuonna 1953 englannissa. Pappi ilmoitti myöhemmin oman puhelinnumeronsa paikallisissa lehdissä ja kehotti epätoivoisia soittamaan hänelle. Hän  hankki joukon vapaaehtoisia, jotka vuorokauden ympäri 

vastasivat puhelimeen. Syntyi järjestö, samarialaiset, jossa vastaajia ja linjoja oli paljon. Liike levisi kaikkialle Euroopassa, USA:ssa ja Australiassa.  Luterilaiseen kirkkoon Suomessa syntyi vuonna 1966 Palveleva puhelin. 

Meidän oma auttava puhelimemme Siipi maassa sai alkunsa vuonna 1993. Sen piirissä toimii tällä hetkellä parikymmentä vapaaehtoista, jotka huolehtivat puhelimeen vastaamisesta. He muodostavat työhön koulutetun ryhmän, joka säännöllisesti kokoontuu työnohjaukseen pohtimaan, miten auttaa, miten kuunnella oikein. Kuunteleminen on taito. Kuka lohduttaisi Nyytiä tai kuka tekisi näkymättömästä lapsesta vähän näkyvämmän? Tove Janssonin rakastetut kirjat kertovat siitä samasta, mihin Auttava puhelin kurkottaa.

Kun ihmisellä menee huonosti, hän huomaa olevansa yksin, hukkuvan laivan jättävät rotatkin. Yksinäisyys on monella tavalla useimpien soittajien ongelma. Meillä on facebookeja, sähköposteja, kännyköitä … mutta meillä ei ole aikaa paneutua toisen ihmisen vakavaan elämäntilanteeseen. Kriisissä olevat ihmiset haluavat puhua, kertoa, pohtia, löytää kuuntelijan, joka auttaa heitä kulkemaan tovin eteenpäin ja löytämään ehkä jonkin ajatuksen huomisesta päivästä ja jaksamisesta. Auttava puhelin on heitä varten. — Auttavan puhelimen kuuntelija * Ortodoksiviesti 5/2010